torstai 27. heinäkuuta 2017

Taulu, jolla ei ollut nimeä

Tällä mun uusimmalla maalauksella ei ole vielä nimeä, koska se ei ole vielä valmis. Taiteilijan keskeneräisiä töitä ei sais arvostella, mutta tämän uskallan nyt paljastaa syyniin. Nyt on nimittäin pahimman luokan blokki tän teoksen kanssa. En vaan saa jatkettua sitä mieleisekseni. 




Se on joko liian vähän tai liikaa. Halusin siitä voimakkaan, mutta hillityn ja aina kun yritän maalata sitä, niin se on joko liian voimakas tai liian bliisu. Toisaalta halusin siihen jotain enemmän esittävämpää, mutta koska siinä on niin voimakas tekstuuri niin tuntuu, että ihan abstrakti maalaus sopii siihen paremmin. Itse asiassa näissä kuvissa se näyttää aavistuksen vaaleammalta kuin todellisuudessa on ja enemmän kontrastia, paremmalta siis. Todellisessa valossa se on tummempi ja sumeempi ja se mua siinä häiritsee.

Tästä näkee lähikuvassa pinnan elävyyttä ja yksityiskohtia.





Nostin sen kuitenkin keskeneräisenä olkkariin siihen paikalle mihin se olisi tulossakin, että näkee miltä se sitten oikeassa valossa näyttää. Ajattelin, että kun enemmän sitä katselen ohikulkiessa ja sohvalla maatessa, niin saisin nopeemmin idean miten sitä jatkaa. Vaan eipä sekään tuottanut tulosta.



Olin tässä hiljattain melkein 5 viikkoa sairaslomalla ja tuon ajan makasin aika pitkälti sohvalla ja tuijotin tuota taulua. Edelleenkään sen tuijottelun tuloksena ei syttynyt lamppu päässä. Pinterestistä yritin hakea inspiraatiota muiden maalauksista, mutta sekään ei johtanut kun pistään pään enemmän sekasin. Olen siis täydellisessä taiteellisessa umpikujassa ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Mulla tosiaan iski yhenäkkinen vatsakipu yksi kaunis tiistai-ilta ja siitä sitten sairaalaan ja umpilisäkkeen leikkaukseen samana iltana. Eikä siinä vielä kaikki, oli vatsakalvontulehdus vielä päälle, joten sairaalassa jouduin yöpymään 6 yötä ja toipumisaika oli tosiaan pitkä. Nyt olen taas terve ja täynnä sisustusintoa tosi pitkän tauon jälkeen.  

Sikäli tässä ei ole mitkään suuret katastrofin ainekset, kun ei ole mikään tilaustyö ja menee se noinkin. Ainakin vieraat sitä on kehuneet, kun eivät ole tienneet, että se on keskeneräinen maalaus. Jotain positiivista siis. Itse vaan en tykkää maalata mitään lopputuloksella "ihan kiva", vaan haluan seistä työni takana omasta mielestä onnistuneena. Kaikkia katsojia kun ei voi miellyttää.

Taulu on todella iso ja painava, 150cm x 100cm. Olohuoneen tämän puoleinen sisustus on tosi pelkistetty ja kaikki ylimääräinen karsittu minimiin. Sillä halusin vähän maskuliinisuutta tähän isolla ja voimakkaan värisellä maalauksella, mikä olis kuitenkin se hillitty, että säilyy tuo skandinaavinen rauhallinen tyyli. Toinen puoli olkkarista on taas se räiskyvämpi puoli väreineen ja eri tyyleineen. 



Tumma lehmäntaljamatto sitoo minusta ison maalauksen kivasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Vastapainoharmonia vaaleiden ja kepeiden huonekalujen keskellä.


Meillä on myös uusi olohuoneen pöytä. Käytettynä ostettu, mutta uusi meille. Edellinen oli aivan liian pieni. Pöytä on sellaisesta ihanasta hampurilaisesta sisustusliikkeestä kuin Wäscherei*. Linkistä pääsee kattomaan liikkeen nettikauppaa. Siellä on kaikenlaista kivaa. Vielä tuo pöytä on kuin veistos omassa tyhjyydessään, koska lapsi ;-)

Kuvankäsittelyohjelmalla kokeilin pikku leikkimistä ja enpäs olekaan ennen aatellut, että sitäkin voi käyttää suunnittelussa tukena. Vaikka tykkään kyllä enemmän maalata ilman mitään tietotekniikkaa puhtaasta fiiliksestä ja luovuudesta, mutta tän kanssa oli ihan hauska kokeilla erilaisia variaatioita.

Ehkä johonkin tähän suuntaan voisin sitä viedä, mutta ei ihan noin räikeä, kuin värikäsittelyohjelman valoisuuden lisääminen antaa. Tuo kuva sattuu jo silmiin, mutta luonnonvalossa voisi olla just se mitä mä olen hakemassa.


Kokeilin myös eri värejä, kun oikeen innostuin leikkimään ja ai että, kun mä jotenkin tykästyin tällaseenkin versioon.


Olohuoneen värimääailmaa en kyllä lähde yhden taulun vuoksi muuttamaan. Siinä menis uusiksi tyynyt ja torkkupeitot, mutta tulevaan makuuhuonemuutoksen tuollanen lämmin punertava vois olla omiaan. 

Loppuun vielä toteamus, että jos joku ihmettelee miksi osassa kuvissa tyynyt on rypyssä asettelematta ja osassa hyvin, niin tässä löytyy syyllinen. 



*sis. kaupallisia linkkejä

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ysärihitin paluu

Tämä 90-luvulla suuren suosion saanut rottinkipallotuoli teki nyt paluun mun sydämeen. Kuinka moni näitä onkaan kyllästyksissään hylännyt nurkistaan ja niin myös joku täällä hampurissa, sillä bongasin tämän taasen mistäpäs muualta kuin lahjoitetaan-palstalta.

Tältä se näytti sillon (huonolaatuinen kännykkäkuva):

Kuva: Lahjoittajan ilmoituskuva (enkä muista hänen nimeä)

Ja tältä se näyttää nyt pikku tuunailun jälkeen:


Mattamustaa spraymaalia vaan päälle. Ei ihan riittänyt mun vajaa purkki, niin se on nyt maalattu vaan niiltä osin, mitkä on eniten näkyvissä. Pitää vetästä vielä kertaalleen uudella purkilla. 

Mietin kyllä, että olisin jättänyt alkuperäiselle puulle, mutta harmi vaan se ei oikeen käynyt tohon tilaan. Tuntuu vaan sääliltä maalata hieno puu piiloon, mutta on se musta väri vaan mun mieleen ja mentävä sen mukaan, mikä sopii tähän kyseiseen olohuoneeseen.

Antiikkinen daybed, joka oli ikkunoiden edessä, meni myyntiin ja sydän verellä siitä luovuin. Johan se 6 vuotta oli mulla ja alkoi suoraansanottuna kyllästyttämään, eikä säilytystilaa ole. Toisaalta kun malttaa luopua vanhasta, niin saa uutta tilalle. Nyt tää olkkarin puoleinen tila on sitten ihan uudistusten alla ja en ole tullut katumapäälle, päinvastoin. Ihanan raikasta, ilmavaa ja kepeempää.



Eikä muutkaan perheenjäsenet ole pistäneet pahakseen näitä muutoksia.

Uusi ommeltu päällinen oli niin karsea, että päätin kurkata, miltä alla oleva alkuperäinen kangas näyttää. Olihan siinä vähän tahroja, muttei lainkaan niin paha kuin aattelin. Mutta kyllä mä siihen aion uuden päällisen kuitenkin ommella. Suuri valinnanvaikeus vaan, että minkä värisen. Nykyinenkin olis ihan käypä, kun sen vaan pesisi tahroista puhtaaksi, tai jopa värjäis, mutta löysin niin ihania kangasvaihtoehtoja, että uusi kangas siihen tulee. Odottelen vaan näytepaloja postista. Jotenkin tuo alkuperäinen on niin mitäänsanomattoman värinen ja olonen. Onneksi oli ylimääränen lampaantalja peittämään likatahrat.



Nyt on tosi kova into päällä pistää tuo tila kotoisaksi. Hyllytasot ammottaa tyhjyyttään edelleen. Viimeksi tänään koitin, miten onnistuisi laittaa kynttilälyhdyt takaisin ja luovutin heti kättelyssä, ei onnistunut. Pienet innokkaat kädet oli heti niitä riepottelemassa ja yhden lasin se on saanut jo rikki.

Ja vihreetä mä kaipaan lisää, eli huonekasveja pitää hommata. Jostain syytä kissat ja lapsi antaa olla niiden ihan rauhassa.

Kyllä mä olen nyt aika iloinen tästä löydöstä ja vielä iloisempi, kuin kaikki on valmista. Onko sisustajalla koskaan valmista, ööh ;-)

maanantai 1. toukokuuta 2017

Diy ruokapöytä




Idea uudesta ruokaryhmästä lähti, kun näin puoli-ilmaseksi myynnissä olevat 4 puutuolia. En taas voinut jättää tarttumatta tilaisuuteen ja niin ne ihanuudet pääsi meille uuteen käsittelyyn.



Väriksi valitsin mustan, koska halusin kontrastia pöydän kanssa ja meillä on muutenkin musta-valkoista niin paljon, että halusin pitää yhtenäisen linjan. Puunväristä mietin myös, mutta tuolit oli sen verran huonossa pinnassa, että niissä olis ollut niin paljon enemmän hommaa, että maalauksella sain pinnan virheet helpommin peittoon, ja ennenkaikkea nopeammin.

Mä oon vähän sellanen sisustaja, että kun saan jonkun idean, niin se pitää saada heti toteutettua. Siispä uusi ruokapöytä tuoleille piti myös saada heti. Luovuus kukkimaan ja aivonystyrät miettimään, millä loihdin hetkessä uuden pöydän kotoa löytyvistä materiaaleista.

Uusien huonejärjestelyiden myötä mies joutui luopumaan omasta huoneestaan ja siitä jäi ylimääräiseksi lasinen työpöytä ja siinä olikin hyvä pöytälevy käyttöön. 2 vanhaa singerin runkoa meillä on myös viime ajat vaan etsineet paikkaa ja toinen niistä enemmänkin vaan ylimääräisenä. Joten niistä jalat ja lasilevy päälle.


Yks tuoli on vielä maalaamatta ja pari tuolia kaipaa viimestä maalipintaa. Melkein valmista. Saa nähdä millon intoa riittää saattaa tää projekti loppuun asti. Toinen singerin runko piti maalata myös valkoiseksi ja sekin vielä kaipaa viimeistä maalikerrosta. 


Vieraita jos tulee niin päihin saa 2 ylimääräistä tuolia. Vanha pyöreä ruokaryhmä siirtyi keittiöön ja sopi sinne paremmin kuin olisin uskonut. 




Ite tykkään, että lasi tuo ilmavuutta läpinäkyvyydellään ja samalla se on mukava kontrasti uutta ja vanhaa singerin runkojen kanssa. Tuolit on taas enemmän skandinaavista tyyliä, mitä mä kaipasinkin vähän lisää tähän tilaan.

Lasipinta on helppo puhdistaa ja toistaiseksi meillä ruokailee olohuoneen puolella vaan aikuiset. Silläkin tää ratkaisu oli tarpeen, että keittiöön saatiin toinen 4 hengen ruokaryhmä, jossa tapahtuu sottasemmat perheen ruokahetket Romeon kanssa. On vaan laattalattia putsattavana ;-)

Pöytätabletit pitää vielä ostaa tai itse tehdä, koska lautasta ja varsinkaan kuumaa lautasta en jotenkin raaski laittaa suoraan lasia vasten.

Jossain vaiheessa mä haluan ihan kunnon ison 6-8 hengen ruokaryhmän, mutta sen suunnittelu, että millaisen mä lopulta haluan, ottaa nyt aikaa. 


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ripaus retroa

Viime aikoina oon potenut jonkinlaista sisustusähkyä ja on tehnyt ihan hyvää pitää pientä paussia kaikesta, myös blogista. Mulla ainakin tuntuu nää asiat aaltoilevan sillein, että toisinaan on ihan kauhee buusti päällä sisustaa ja tehdä koko ajan jotain luovaa ja uusia hankintoja. Vastapainoksi tulee sitten aikoja, kun ei oikeestaan kiinnostaa yhtään. Ei jaksa lukea toisten blogejakaan, eikä selailla juuri pinterestiäkään.

Kuitenkin tässä sisustusähkyssä on ollut hyvät puolet, kun on voinut välillä keskittyä muihinkin harrastuksiin ja yleensä se vastapaino löytyy sitten musiikista. Muutenkin ollut sellanen onnellinen ja positiivinen draivi päällä omassa pikku elämänkuplassa, että oikeestaan vapauttavaa jättää nää "sisustusvelvoitteet" vähän taka-alalle. 

Se oma pää on vaan niin orientoitunut sisustamaan jatkuvasti, että välillä piti ihan hokee itelleen, että ei sun oikeesti tarvii. Ole välillä vaan tekemättä mitään ja nauti siitä kodista, mitä oot tähän asti tehny. Erittäin vapauttavaa sanoisin.

Nyt tässä kevään tullen se into sisustamiseen alkoi taas löytyä ja hyviä juttuja on tekeillä, mm. saunan pukkarin uusi ilme. Olohuone puolestaan jatkaa pikku muutoksiaan edelleen. 

Edellisen postauksen timanttituoli vaihtoi paikkaa lattiataulun luokse, niin sen tilalle jäi tyhjä tila, että mitäs siihen keksisi. 

Tällainen ihana ja aito -70-luvun kaunotar (no saattaa olla -60-luvunkin) löytyi käytettynä ja sopii mitoiltaan just passelisti paikkaamaan edellisen nojatuolin paikan. Sopivan pieni ja siro ja ihan täydellinen istua. Pyörivän ominaisuutensa vuoksi se on myös Romeon lempparituoli.




Valitettavasti se on vaan keinonahkaa eikä aitoa, mutta pinta on ihan moitteettomassa kunnossa. Ruma istuinpehmuste siinä on kankaasta, mutta heitin lampaantaljan päälle peitoksi. En usko, että jaksan sitä alkaa edes uudestaan päällystämään. Talja istuu sen päälle niin hyvin muutenkin.

Lisäretroilua tuli olkkariin lasisen putkikromatun pikkupöydän muodossa ja sekin on hakenut meillä vähän paikkaansa, mutta vasta nyt sai arvoisensa paikan, kun siirsin palmun pois taulun edestä. 


Samalla lähtöpassit sai se ruskea nahkamatto taulun edustalta ja tykkään, että ilme on nyt paljon ilmavampi ja lasipöytä päästää paremmin katsetta läpi takana olevaan lattiatauluun.

Ainoa miinuspuoli on, että päällislevy ammottaa tyhjyyttään. Kaikki kokeillut kukat ja koriste-esineet ei siinä kauaa pieniltä käsiltä säästynyt, joten katellaan sitä sitten tuonnempana eli n.vuoden päästä, heh. Ihme ja kumma, että alapuolen lehdet se on antanut olla rauhassa.


Aina mä sanon tän saman, mutta kyllä nää helmilöydöt, mitä ostaa käytettynä tuo vaan niin kauheesti iloa, että ei sitä samaa fiilistä saa, kun ostaa tusinatavaraa suoraan huonekaluliikkeestä.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Lattiataulu

Olohuoneessa tapahtuvien huonekalumuutosten myötä oon alkanut kaivata myös värimuutosta. Mustavalkoisuuden rinnalle on nyt tullut pakkomielle alkaa puskemaan väriä sekaan, ja mielellään oikein kunnolla kun kerran aletaan laittamaan. 



Antiikkinen nojatuoli lähti uuteen kotiin. Pitkään sitäkin harkitsin, että raaskinko myydä, mutta en mä siitä loppujen lopuksi edes niin paljon tykännyt. Joku ihme vaikeus silti luopua, mutta nyt kun se on poissa, niin on vaan helpottunu olo siitä tilanviejästä. 

Oikeastaan tähän ei ole tullut mitään uutta, uutta on vain huonejärjestys. Antiikkinen nojatuoli vaihtui moderniin nojatuoliin ja toiselta puolelta olkkaria sohvan yläpuolelta otin taulun lattialle. Harmaa talja vaihtui siniseen taljaan. Näin pienillä muutoksilla tuo tyhjä tila sai uuden ilmeen ja kaipaamaani väriä.


Taulun laittaminen lattialle oli vaan villi kokeilu ja päähänpisto ja ainakin vielä se tuntuu olevan aika hyväkin päähänpisto. Sillä on kuitenkin sen verran kokoa 120x100cm. Seinien maalaaminen ei nyt tule ainakaan vielä ajankohtaiseksi ja pysyvät valkoisena, mutta sitä vastoin tauluilla voi tuoda väriä ja kontrastia. 




Seinälle jos sen laittais, niin se jäis hölmösti amppelien taakse ja olis turhan täyteen tupatun näkönen, olkoon siis rennosti lattialla. Makkarista otin tummanruskean nahkamaton alle, kun halusin vähän lämpöä sekaan, mut sitä vielä makustelen kunnes parempi osuu kohdalle. Tummempi vihree olis ihan nappiosuma.




Ja ennenkun joku ehtii aatella, että tuo kukkakin lattialla peittoaa taulua liikaa, niin sekin on siirtynyt jo toiseen paikkaan ja sen tilalla on krominen matala lasipöytä. En vaan ehtinyt alkaa ottamaan uusia kuvia enää, joten mennään näillä kuvilla nyt. Mä olen turhan nopea liikkeissäni. Toisaalta taulun tarkoitus onkin olla taustalla esillä eikä edessä esillä.



Keinonahkanen pikkutyyny on itse ommeltu ylijäämäpalasesta.