Tunnelmallista joulua!

Ja niin tuli meillekin valkea joulu :-) Tänä vuonna ollut joulufiilis erityisen hukassa pitkän sairastelun vuoksi, mutta mikään ei nostata fiilistä paremmin kuin askartelut ja leipomukset. Siispä sakset käteen ja luomaan lumista tunnelmaa ikkunoihin. 

Tässä oli mun sairaslomaviikon aikaansaannokset. 2 päivää niihin meni hissukseen leikellä. Pikku assistentti oli innoissaan ja voitte vaan kuvitella minkä näkönen meidän olkkari oli siitä paprisilpusta, minkä se innoissaan levitti ympäriinsä. Näytti siis oikeeasti siltä, että meijän olkkariin on satanut lunta.

Piparitaikinankin sain aikaiseksi, mutta yhtään piparia ei säästynyt enää aattoon asti. Sen sijaan aatoksi leivoin ekaa kertaa maustekakun, joka olikin niin helppo, että jopa minä onnistuin siinä.

Lapsi kun nukkuu niin olkkari pääsee heräämään oikein jouluiseen tunnelmaan. Voi laittaa kynttilät palamaan ja ihan vaan rentoutua ja fiilistellä huomista. Muuten en tänä vuonna mitään joulukoristeluja tehnyt. Joulukuusi, kynttilät ja takkatuli riittää ihan hyvin nyt meille tänä vuonna. Toivottavasti ensi joulu menis terveemmissä merkeissä ja pääsis panostaan oikein kunnolla jouluisiin askarteluihin.

Lyhtyjen lasit ihan täynnä pieniä sormen-tai kädenjälkiä täynnä. Noh, se luo vaan tunnelmaa, kun paistaa elämä läpi :-)

Loppujen lopuksi musta tuntuu, että tää joulu on tullut kuin itsestään ilman minkäänlaista joulustressiä tai pakkoa ehkä juuri siksi, kun joutu ottaa sen asenteen, ettei ehkä olla jouluksi terveitä ja tekee sen minkä pystyy. 

Tää taitaa olla 3. vuosi putkeen Saksassa ja on pitäny ite opetella tekemään perinteiset suomijouluruoat. Ehkä harjoitus tekee mestarin ja nyt tuntu että kaikki solju vaan ilman mitään ongelmia. Mä oon viikon sisään saanu itteni täysin jouluhurmokseen, vaikka en päässyt tänä vuonna kertaakaan edes joulumarkkinoille, mitä odotan aina joulusta jouluun. Hampurin paras vuodenaika.

Joulukuusi meillä jäi koristelujen osalta hieman yläpainotteiseksi, kun kissojen ja Romeon takia ei viitti kovin alaoksille palloja ripustella. Mutta samapa melkein kun kuusi on saanut olla molempien osalta rauhassa.

 

Sammakot pääsi taas paraatipaikoille yläoksille. Mun lempikoristeet.

Eipä taida siellä Suomessakaan kovin lumiset maisemat olla, Lappia lukuunottamatta, joten tässä teille vähän lumihiutaleita lisää.

Nyt kun kello on jo yli puolen yön niin on sen viimeisen perinteen aika, eli silmät ristissä paketoida loput lahjat kuusen alle, kun muu väki jo nukkuu. Ihan parasta. 

Toivotan oikein rauhallista ja ihanaa joulua! 

Sisustushaaveiluja

Viime aikoina on tullut erinäisiä sisustuksellisia haaveita ja nyt haaveilen olohuoneen vanhan puolen hiljaisesta muutoksesta. Tekis mieli vähän uusia huonekaluja, mutta ensin pitäis saada myytyä vanhaa pois, jotta voi hankkia uutta tilalle. Joka tapauksessa joululoman aikaan täällä pistetään vähän huonekaluja vaihtoon huoneiden välillä. Sekin jo piristää, että saa uutta ilmettä vanhoilla kalusteilla.

Uusi iso lipasto tai senkki olis haavelistalla, mutta se vaatii vielä kypsyttelyä. Tänään eri malleja katsellessa ihastuin täysin Bolian malleihin. Tässä olis mun unelma. Clinkers sideboard. Ja hauska muuten samalla tuo idea kasveista pussissa.

Tässä kyseisessä mallissa tulee hinta yksinkertaisesti vastaan, mutta haaveita pitää olla. On tää vaan ihana, ai että! Bolialla löytyy joka kategoriasta kaikkea haaveiltavaa ja tarjoaa takuuvarmaa sisustusnautintoa katsella kuvia.

Kuva: Bolia

Pinterestissä taas törmäsin tähän malliin ja mun sydän oli myyty. Väriltään aivan ihana ja metallijalan muotoilu niin täydellinen, että voisin tuijottaa tuota kuvaa ikuisuuden. Itse asiassa kaikki tuossa kuvassa on täydellistä, jopa se pieni taulu yläkulmassa, joka on kuin piste i:n päälle. Tää on australialaisen firman Grazia&Co mallistoa vuodelta 2014. Tästä mulla on idea, et tuunais omasta vanhasta lipastosta oman version tän inspiraation pohjalta. Voi tulla hitti tai ihan huti, mutta se jääköön nähtäväksi.

Kuva: Est Living

Näihin haaveisiin ja tunnelmiin toivotan ihanaa ja stressitöntä joulunalusviikkoa!

Olkkarin uusi rakkaus

Voiko mattoon rakastua? Ilmeisesti voi. Mä olen ainakin niin in love meidän uuteen tulokkaseen. Oon jo pitkään haaveillut itämaisesta loft-tyyppisestä isosta laadukkaasta käsintehdystä matosta, mutta ei vaan ole sattunut oikeanlaista kohdalle. Joko malliltaan liian mummomaisia, väri ei nappaa tai sitten hinta jo kolmilukuisena käytettyinäkin, niinkun käsitehdyillä tuppaa olemaan. Tämänkin maton alkuperäinen hinta myyjän mukaan alkanut taannoin kakkosella, enkä epäile sitä yhtään. Käsintehty matto ja on myös uskomattoman hyväkuntoinen, vaikka ikääkin varmaan jo on.

Toinen seikka joka on mietityttänyt on kissatalous. Nuo kaksi niin ihanaa otusta kuin ovatkin, mutta kodin tekstiilipuolessa tuottaa melkoista päänvaivaa. Meidän nykyinen matto, joka sekään ei ole kun alta 2 vuotta vanha, on ollut sellanen riesa imuroinnin puolesta. Silläkin alkoi mitta jo tulla täyteen ja hankkia helpompihoitoinen tilalle. Ja tietysti totaalikyllästyminen, että vaihtelua piti jo saada. Ihan täysin helppohoitoinen ei ole tuo uusikaan matto, se kyllä kerää karvaa, mutta on se sentään huomattavasti helpommin imuroitavissa.

Tähän mattoon mä ihastuin heti kuvien perusteella ja se näytti väritykseltään niin herkulliselta ja kutsuvalta, että en saanut siltä yksinkertaisesti mielenrauhaa. Just niin täydellinen väreiltään ja kuvioiltaan. Vihreetä, sinistä ja ihanaa punaista, oliskohan aniliininpunainen oikea sävy. Huomasin kulkevani kännykkä kädessä ympäri kämppää ja kattelin sitä myynti-ilmoitusta vaan vähän väliä. Sit tuli vahva tunne, että nyt on tartuttava hetkeen, ettei se mene ohitse liialla mietinnällä. Hinta oli kuitenkin sen verran kohillaan, että se ei olis kauaa ollut myytävänä.

Vähän arvelutti onko se liian räikeän värinen, mutta ei ollenkaan. Mä rakastuin siihen vaan kahta kauheammin kun sen sain paikalleen. Meillä on muuten niin musta-valkoinen sisustus, että se on kaunis väripläjäys siinä. Kuitenkaan se ei ole rauhaton.

 

Muistelin lapsuudenajan leikkejä, kun kääriydyttiin isosiskon kanssa aina maton sisälle rullalle. En tiiä mikä siinä niin hauskaa oli, mutta se pitää ehdottomasti ton maton kanssa vielä testata. On meillä sit miehen kanssa halvat huvit ku pyöritellään toinen toistamme maton sisälle ja auki. Kai se oli vaan hauskaa kun ison maton sisällä sai pyöriä sit monta kierrosta ympäri. Köyhän lapsen huvipuisto :-)

Mun aktiivinen valkokuvausassistentti meinas tehdä homman taas aika haasteelliseksi, kun pieni valkonen pää näky tyyliin joka toisessa kuvassa alakulmassa :-) Meidän sisustus on käynyt muutenkin aika askeettiseksi ja hyllyt ammottaa tyhjyyttään. Aikansa kutakin. Sain lopuksi nappastua vielä nopeen kuvan pikku menijästä.

Viikonlopun aloitus virkkaillen

Kovin villiä menoa ei kokonaisen saikkuviikon päälle voi odottaa ja yks mun lempikotoilutouhuista on virkkaus. Ja niitä virkkausprojekteja on aina kaapissa valmiina, että koskaan ei tuu vaan eteen sellasta tilannetta, etteikö olis joku virkkaushomma kesken. Tai vähintäänkin lankaa, mistä alottaa.

Tässä nyt alotettu säilytyskorin teko kun en muuta keksinyt. Mun uusin virkkausvillitys on tällainen kahden materiaalin punos. Tässä on käytössä juuttinarua ja perinteistä puuvillaista virkkauslankaa. 

Mulla iski juuttihimo ja oli pakko saada sitä jotenkin sisustukseen niin tilasin monta kerää juuttinarua, joten tää kori ei tuu jäämään ainoaksi. Jotenkin niin kaunis luonnonmateriaali ja tykkään tuosta kontrastista valkoisen kanssa. Mustaakin on tulossa sen kanssa tulevissa projekteissa.

Tällä tekniikalla saa nättiä pintaa aikaiseksi ja sopii just erittäin hyvin koreille ja sellasille töille, mitkä vaatii vahvaa tukea. 

Virkkaus on niin terapeuttista. Siinä vaan uppoutuu ja rauhottuu omille ajatuksille ja haaveilulle. Pahinta on lopettaminen, kun ei sitä malta lopettaa. Aina kun pitäis lopettaa ja mennä nukkumaan, niin tulee mieliteko tehdä vielä yks rivi ja sit taas vielä yks ja taas huomaa kuinka yks puol tuntia tai tunti on taas vierähtänyt eteenpäin. Erittäin vaarallinen laji illasta ;-) Viime yö meni yskiessä niin meneeköhän tämä yö yskiessä ja virkkaillessa. Ihanaa viikonloppua kaikille. Pysykää terveenä.

Stressiä karkuun saunaan

Niin se alkoi tämäkin viikko sairaslomalla. Viime aikoina on alkanut tuntua, että tuleekohan tästä blogin kirjoittelusta enää mitään. Oon pallotellut ajatusta, josko vaan löis hanskat tiskiin, mutta en sitten kuitenkaan haluaisi, kun tää on niin kiva harrastus ja vasta niin alkutaipaleella. Nyt tän kuukausia kestäneen sairastelun myötä siitä harrastuksesta on alkanut tulla velvoite ja stressi, kun huomaa miten päivät vaan vaihtuu viikoiksi ja taaskaan ei ole ehtinyt räpsimään kuvia uusista sisustusjutuista. 

Joka puolella näkee vaan asioita, mistä pitäisi kirjottaa blogiin ja joka puolella näkee asioita mitä pitää vielä tehdä. Joka huoneessa on muutostyöt suunnitteilla ja pää on niin täynnä sisustusta ja räkää, että järki lähtee.

Kai tässä pitää vaan olla armollisempi itselleen ja tehdä asioita siihen tahtiin, kun nyt rahkeet riittää. Olen sitten virallisesti huono bloggari, kun postaan vain kerran kaksi kuussa, mutta en luovuta. Tastelen tän tautikauden yli ja katsotaan sitten uudestaan, miten tilanne helpottuu.

Koko viikonloppu meni sängynpohjalla sairastaen ja eilen illalla menin höyryhengittelemään nenää auki saunan lauteille ja tajusin, kuinka sauna on se yksi ja ainoa paikka koko kodissa, joka ei kaipaa mitään sisustusmuutosta. Miten ihana pakopaikka kaikesta se tila onkaan. Juuri sellainen saunan pitää ollakin. Paikka missä voi heittää huolet ja murheet löylyveteen ja sulkea ittensä hetkeksi pois muulta maailmalta.

Meidän 3-4 hengen sauna on niin perus karvalakkimallin sauna kuin olla ja voi. Ja mä tykkään siitä just sellasena. En millään haluaisi lähtee modernisoimaan sitä maalaamalla lauteita ja seiniä ja vaihtaan kiuasta, vaan musta se on just täydellinen niin perinteisenä itsenään ja jopa vähän ankeana, kun se on niin riisuttu malli saunasta. Oikea minimalistin sauna. Ehkä just tuollaisena se muistuttaa mua Suomesta hyvällä tapaa. Puuta näkee täällä niin harvoin tai ei juuri koskaan sisustuksessa. Toki huonekaluissa, muttei rakenteissa. Mulle tää on palanen suomea ja omaa kansallisidentiteettiä ja silläkin niin erityinen paikka.

Hyvännäkösiä ne tummaksi maalatut saunatkin ovat kauniisti muotoiltujen lauteiden kanssa, mutta mä tuun vielä konservatiivisesti perässä kellastuneine pihkapaneeleineen. Ei mitään led-valoja, vaan kynttilä ennemmin palamaan.

Saksalaiseksi sähkösaunaksi meidän sauna on todella hyvä. Tulee kosteat ja kuumat löylyt. Ja jos en kauheasti valehtele, niin melkein jopa parhaimmat löylyt, mitä oon sähkösaunoissa ollut.

Sellanen ero suomalaiseen saunaan on, että meillä ei ole lattiakaivoa ollenkaan. Siellä ei siis lotrata veden kanssa, vaan suihkun jälkeen istutaan ja heitetään vettä vaan ja ainoastaan kiukaalle. Toki voihan sitä lotrata halutessaan itsensä päällekin, mutta mua ei huvita saunanautinnon päälle alkaa kuivaamaan lattioita. Sen verran hyvät ja kosteat löylyt siellä on, että ite entisenä megalotraajana oon jo tottunut siihen, enkä osaa enää edes kaivata sitä, että joka toinen kauhallinen pitäis kastella ittensä päälle.

Oma sauna, on se vaan niin parasta. Suomalaisessa kodissa se onkin itsestäänselvyys, mutta täällä ihan harvinaista luksusta. Nyt siitä nauttii jopa erityisen paljon. Joka kerta kun sitä istahtaa lauteille niin muistaa olla kiitollinen, että on oma sauna. 

Hyllykön uusi paikka

Meillä on eletty pitkää flunssakautta ja silläkin blogin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Mutta jatkan siitä, mihin viimeksi jäin. Eli pianon tulon myötä hyllykkö ja vasta perustettu vesipiste joutui lähtemään ja meillä onkin ollut aikamoista puljaamista huonekalujen kanssa, että mihin ne laitetaan. Mutta löytyihän se paikka. Möin rakkaan crosstrainerini pois, nyyh (otin salijäsenyyden) ja sen tilalta taas vapautui hyvä paikka hyllykölle. Ison käytävän päässä makuuhuoneiden välissä. 

Kuvaaminen oli melko haasteellista keinovalossa, koska päivänvalo ei vaan yksinkertaisesti riitä tuossa tilassa ja varsinkaan tähän vuodeaikaan. Kuvista tuli vähän sinertäviä.

Erittäin käytännöllinen ratkaisu tuli siihenkin, että saatiin alahyllylle nyt kaikki kissanruoat lajiteltua, koska niiden ruokintapiste on vastapäisellä seinällä.

Tosiaan saatiin tämäkin huonekalu lahjoitetaan-sivuston kautta. Meillä käy kyllä uskomaton tuuri näiden kanssa. Vaikka kyllähän mä sitä aika usein toisinaan selailen, koska siellä sitten pitää olla salamannopea jos meinaa jotain hyvää saada.

Tää oli jostain toimistosta, mitä ne tyhjäsi kokonaan kaikista kalusteista. Mutta aah, niin täydellinen meille. Messinkiä ja koivuvaneria. Materiaalina just niin täydellinen myös. Se on siro, mutta samalla siinä on sellasta loftmaista rouheutta.

Vielä siinä ei hyllynpäällisten sommittelujen osalta oo mitään sen suuremmin sisustettu. Kirjatukia tartteis, jotka aion ite tehdä joskus vielä. Ja muutkin aikaisemmat esineet muutti muihin kohteisiin hyllyn siirron myötä. 

Puukarahka oli sellanen yhden illan nopea diy-homma, kun olin säästellyt noita oksia jos niistä jotain vielä kehittäis. Näytti niin orvon tyhjältä ylähylly, että jotain muhkeeta piti saada siihen. Ja tietenkin heti, eikä ens viikolla. Joten se oli hetkessä mustaksi maalattu ja sitten vaan juuttinarua ympärille.

Lampun paikkaa joutu kans muuttamaan, kun ennen se roikkui solmussa. Nyt laitoin sen vaan rennosti sivuun naulaan roikkumaan ja oikeestaan aika kiva niin.