50-luvun lipastolle antiikkinen muodonmuutos

Ostettiin käytettynä jotain vuosi sitten, oliskohan ollut viime kesänä, 50-luvun lipasto ja oikeestaan se ei oo koskaan erityisen hyvin sopinut meillä mihinkään. Monesti oon harkinnut sen maalaamista, mutta sit tulin päätöksessä tien päähän ja päätin myydä sen. 

No onneksi en sit ehtinyt muuta kun ottaa kännykällä myyntikuvat (siksi laatu ei ole kovin erikoinen), kun tulin jo katumapäälle. Entä jos sen arvo nouseekin tai entä jos sille joskus löytyiskin erinomainen paikka ja sit kaduttais. Harvinaisempia vanhoja huonekaluja kun ei ole aina saatavilla ja me saatiin se niin edukkaasti.

Nyt kun mä pääsin tähän kalkkimaalin ihmeelliseen maailmaan niin tässäpä oli ihan loistava kohde päivittää vähän ilmettä. Rumahan se ei ole alkuperäisenäkään, mutta mulle se vaan oli liian mummolamainen ja ei tullut oikeuksiinsa missään tilassa alkuperäisessä värissään. Se seilasi meillä makuhuoneesta eteiseen ja sieltä keittiöön. Aina se oli vähän tunkkainen olemukseltaan.

Mietin mustikansinisen ja mustan värin välillä ja päätin kuitenkin mustan ja se oli hyvä päätös. Mä haluan säilyttää isojen linjojen kanssa keittiön värimaailman selkeenä ja pienillä mausteilla tuoda väriä tilaan, niinkuin nuo värikkäät räsymatot. 

Sekotin kalkkimaalin itse ja suojapinnaksi levitin lakkageelin. Ennen sitä geeliä pinta oli aivan liian arka kaikelle ja siinä näkyi heti naarmut pienestäkin kynnenraapasusta. Se kalkki tuli sillein läpi, joten jouduin maalaamaan uusiksi vielä ja sit äkkiä se suoja päälle, että kestää käytössä.

Kuvat ei ihan tuo oikeutta lipastolle, koska jostain syystä salamavalo ei näytä sen täysin mattaista ja melkein samettista pintaa, vaan näyttää ihmeen laikukkaalta. Yritin kuvankäsittelyllä vähän tummentaa, mut ei pystynyt tarpeeksi kun se söi valon pois. Tuo vastavaloon kuvaaminen ei ole ihan mun vahvuuksia. Aina sama ongelma, kun ikkunaa vasten yrittää kuvata jotain.

Mutta joka tapauksessa tää lopputulos oli niin bueno. Vanha lipasto näyttää itse asiassa entistä vanhemmalta. Kalkkimaalilla saa vaan niin uskomattoman matan pinnan. Nyt se sopii paljon paremmin keittiöönkin ja mun tulevaisuuden keittösuunnitelmiin.

Ja tuossa ikkunoiden välissä on kuin tehty paikka sille. Korkea katto laskee niin paljon ikkunaseinälle ja siinä seinäkorkeus jää sen verran matalaksi, etten halunnut siihen mitään hyllyä tukkeeksi. Joku kevyt taulu vaan siihen lipaston ylle ikkunoiden väliin.

Mustat pimennysverhot on ihan pakollinen, kun meidän makuuhuone on tuon liukuoven takana ja se on aina auki. Nyt se oli vaan kuvauksen vuoksi kiinni, ettei näy makuuhuoneen muutosjutut, koska tänään rehkin sen kimpussa ja siitä sitten seuraavaksi.

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat. Jos totta puhutaan, niin näissä kuvissa tuo lipasto näyttää alkuperäisenä paremmalta kuin se todellisuudessa olikaan ja taas tää uudistus näyttää luonnossa paremmalta kuin näissä kuvissa. Nuo laikut mua niin häiritsee näissä kuvissa. 

Kuvaussessio oli jo tarpeeksi haasteellinen kun käsivaralta kuvasin et nopsaa otan kuvat ennen lapsen päiväunia ja aina kun istuin lattialle, niin Romeo halus nousta seisomaan mua vasten ja kiinnostui siinä samalla tietysti kamerasta ja loppujen lopuksi koko homma piti keskeyttää, kun se alko hermostua.

Ennen:

Jälkeen:

Vanhat messinkiset kynttilänjalat on ostettu ebaystä ja sopi hyvin päälle, kun lipastossa on myös vanhaa messinkiä. Matosta poimin värimaailmaa ja halusin piristää vähän trendiväreillä sitä. Maalasin perusvalkoset kynttilät myös kalkkimaalilla ja niistä tuli kans upeet. Oli ihan sama maalata ne, kun en mä niitä muutenkaan polttaisi. Ompahan vaan väriläiskänä siinä koristeena. En tiedä miten ne käryäis poltettaessa. Niihin tuli oikeen herkullinen kalkkinen mattapinta ja eipä tarvinnut taaskaan euroakaan investoida.