perjantai 26. elokuuta 2016

Makuuhuone series 2

Tässä jatkoa makuuhuonepostaukseen eli esittelyssä makkarin toinen puoli. Meidän makuuhuone ei ole kovin iso, mutta sitäkin korkeampi. Nyt se on kutistunut entisestään, koska vauvansänky haukkaa siitä juuri sen palasen, mikä olisi yöpöydille tarpeen. 

Oon aina haaveillut katosvuoteesta, mutta tähän pieneen huoneeseen se olis liian ahdas pylväineen. Mutta kun taas huonekorkeutta on normaalia enemmän, niin matala futonsänky näytti lähinnä siltä, että se on taivaasta tipahtanut, tai katosta tipahtanut ja jätti väliin jotenkin liikaa ilmaa.

Siispä päädyin tällaiseen kepeeseen kompromissiin katosvuoteesta.



Meillä oli vauvalle aiemmin pienempi sivusänky, mutta kun vaihdettiin isompaan häkkisänkyyn, niin sänkykin siirtyi vasemmalle. Siksi tässä nyt ei enää olla ihan symmetriassa ja luultavasti me ei nyt aleta poraamaan peilejä uusiksi ja siirtämään verhokatosta, kun jossain vaiheessa lapsi siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan ja me päästään sängyn kanssa taas keskelle. Alkuun se häiritsi, mutta nyt oon jo tottunut. Samoin mua häiritsi sängyn väri kun valkoinen olis ollut enempi mieleen, mutta jotenkin siihenkin on jo silmä tottunut, enkä ala sitä maalaamaan ainakaan nyt ihan hetkeen.









Pinterestissä ihastuin kaapelilamppusarjoihin, vai millä nimellä ne nyt suomeksi kulkeekaan ja olihan se pakko ostaa, vaikka olin sen alunperin ajatellut meidän pitkälle käytävälle. Se vaan ei passannut sinne ja pettymyksissäni sulloin 9m lamppukaapelin kaapin perukoille odottelemaan parempaa ideaa. Makkariin se sopikin sitten just sellaisena millasena mä sen olisinkin halunnut. Meille nimittäin tää makuuhuone rakennettiin vasta vuosi asumisen jälkeen lisähuoneena ja vasta vauvan synnyttyä päästiin "muuttamaan" tähän huoneeseen. Siksi tässä on vielä viimeset loppusilaukset kesken, mutta alan olla jo melko tytyväinen näihin perusraameihin sisustuksessa.



Tässä lamppusarjassa pätee sama käytännönläheisyys kuin ed. postauksessa ollut suolalamppu, eli valo on aivan ihanan pehmeä ja sitä voi silmällä katsella. Vauva tykkää hirveesti siitä ja sillä sen saa melkein aina rauhottuun itkukohtauksilta.








Kellertävän punainen valo luo ihanasti tunnelmaa ja rauhottaa mieltä. Odotan jo sitä kun voi lukea iltasatuja tossa tunnelmavalaistuksessa pikkuisen kanssa yhteisen peiton alla.

Lähikuvassa näkyy myös seinän struktuuripinta. Betoniseinissä on kiva kevyt rappaus ja pohdinnassa on millainen maalaus kävis. Valkoinen on käy tietty aina, mutta uskon, että tää huone on vasta sitten viimeistä silausta myöten valmis, kun seinätkin on arvoisensa näköset.






Antiikkiset kipsipeilit on mun siskolta saatu lahja. En muista ihan tarkkaan oliko niin, että toinen oli meidän lapsuudenkodista ja toisen samanlaisen se oli sattumalta löytänyt kirpparilta, mutta eri värisenä. Ne ei enää sopinut sen sisustukseen ja ajatteli, että mä saattaisin tykätä. Ja tykkäsin. Edellisessä asunnossa nää olikin seinällä, mutta tähän muutettua niille ei kans tuntunut löytyvän sijaa ei sitten mistään. Ne oli pitkään kaapissa jemmassa. Mutta niin se vaan on, että peileille löytyy aina paikka kodista. Nyt ne ajaa vähän niinkun sängynpäädyn virkaa ja tykkään näistä nyt enemmän kun koskaan ennen. Väritkin kuvaa niin sopimaan just meitä, kun mä olen blondi ja mies tumma, niin meillä on omat puolet. Samalla myös huomaan kuinka likaiset ne on, että ei ole sitten porauksen jälkeen tullut putsattua. Uups.


Päiväpeitto kuuluu taas siihen sarjaan, että never say never. Kun sisustusrintamalla alkoi tulla viitteitä tulevasta vihreästä trendiväristä, niin aattelin, että meille ei kyllä todellakaan tule mitään vihreää. Ja kuinkas sitten kävikään. Ärsyttää vain, kun niin huolimattomasti petasin ja jäi peiton oikea kulma huonosti. 






Ihastuin tuohon päiväpeittoon niin ikihyviks, että oli ihan pakko ostaa. Ensin kuolasin pitkään netissä sitä, mutta ei se jättänyt rauhaan. Silläkin uhalla ostin, että siihen kyllästyy heti ja jos vihreä onkin pelkkä tuli ja meni ennenkuin huomaakaan. 

Se on vaan niin ihanan sammalen tai jäkälän vihreä ja tuo pikkaisen metsäistä fiilistä makkariin (vielä kun saisin miehen suostumaan siihen seinien maalaukseen). 





Pintastruktuuri on kans niin täydellinen.



Se on ostettu Urbanarasta *. Linkistä pääsee suoraan päiväpeiton sivuille, valikoimassa oli muitakin värejä. Niillä on kaikkea muutakin ihanaa, että voisin tilata sieltä vaikka mitä. Luulisin, että lähettävät myös suomeen. En tiedä, itse tilasin Urbanaran saksalaiselta sivulta, mutta sivut on myös englanniksi, hinnat tosin puntina, mutta sivun yläältä vasemmalta saa kielen vaihdettua saksaksi ja sillon näkyy eurohinnat. 

Päiväpeitto on myös erittäin painava ja siksi helppo pedata. Olin vähän skeptinen, että millainen sieltä sitten tulee kun nettitilauksissa ei itse pääse hypistelemään materiaalia ja näkemään sen todellista väriä, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen. Kangas tuntuu ja näyttää erittäin laadukkaalta materiaalilta ja vaikka se ei ole kankaana kovin paksu, niin on silti riittävän raskas päiväpeitoksi, että se pysyy ryhkikkäänä.

Mun luotto-sisustusassarin piti tietysti päästä vielä kuviin. Eihän se malta pysyä poissa kuvauspaikoilta.







Blogi hiljenee lomatauolle muutamaksi viikoksi. Täytyy välillä poiketa Suomeenkin. Syyskyyn puolivälin jälkeen taas lisää.

*sis. kaupallisia linkkejä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pienikin kommentti ilahduttaa :-)