torstai 27. heinäkuuta 2017

Taulu, jolla ei ollut nimeä

Tällä mun uusimmalla maalauksella ei ole vielä nimeä, koska se ei ole vielä valmis. Taiteilijan keskeneräisiä töitä ei sais arvostella, mutta tämän uskallan nyt paljastaa syyniin. Nyt on nimittäin pahimman luokan blokki tän teoksen kanssa. En vaan saa jatkettua sitä mieleisekseni. 




Se on joko liian vähän tai liikaa. Halusin siitä voimakkaan, mutta hillityn ja aina kun yritän maalata sitä, niin se on joko liian voimakas tai liian bliisu. Toisaalta halusin siihen jotain enemmän esittävämpää, mutta koska siinä on niin voimakas tekstuuri niin tuntuu, että ihan abstrakti maalaus sopii siihen paremmin. Itse asiassa näissä kuvissa se näyttää aavistuksen vaaleammalta kuin todellisuudessa on ja enemmän kontrastia, paremmalta siis. Todellisessa valossa se on tummempi ja sumeempi ja se mua siinä häiritsee.

Tästä näkee lähikuvassa pinnan elävyyttä ja yksityiskohtia.





Nostin sen kuitenkin keskeneräisenä olkkariin siihen paikalle mihin se olisi tulossakin, että näkee miltä se sitten oikeassa valossa näyttää. Ajattelin, että kun enemmän sitä katselen ohikulkiessa ja sohvalla maatessa, niin saisin nopeemmin idean miten sitä jatkaa. Vaan eipä sekään tuottanut tulosta.



Olin tässä hiljattain melkein 5 viikkoa sairaslomalla ja tuon ajan makasin aika pitkälti sohvalla ja tuijotin tuota taulua. Edelleenkään sen tuijottelun tuloksena ei syttynyt lamppu päässä. Pinterestistä yritin hakea inspiraatiota muiden maalauksista, mutta sekään ei johtanut kun pistään pään enemmän sekasin. Olen siis täydellisessä taiteellisessa umpikujassa ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Mulla tosiaan iski yhenäkkinen vatsakipu yksi kaunis tiistai-ilta ja siitä sitten sairaalaan ja umpilisäkkeen leikkaukseen samana iltana. Eikä siinä vielä kaikki, oli vatsakalvontulehdus vielä päälle, joten sairaalassa jouduin yöpymään 6 yötä ja toipumisaika oli tosiaan pitkä. Nyt olen taas terve ja täynnä sisustusintoa tosi pitkän tauon jälkeen.  

Sikäli tässä ei ole mitkään suuret katastrofin ainekset, kun ei ole mikään tilaustyö ja menee se noinkin. Ainakin vieraat sitä on kehuneet, kun eivät ole tienneet, että se on keskeneräinen maalaus. Jotain positiivista siis. Itse vaan en tykkää maalata mitään lopputuloksella "ihan kiva", vaan haluan seistä työni takana omasta mielestä onnistuneena. Kaikkia katsojia kun ei voi miellyttää.

Taulu on todella iso ja painava, 150cm x 100cm. Olohuoneen tämän puoleinen sisustus on tosi pelkistetty ja kaikki ylimääräinen karsittu minimiin. Sillä halusin vähän maskuliinisuutta tähän isolla ja voimakkaan värisellä maalauksella, mikä olis kuitenkin se hillitty, että säilyy tuo skandinaavinen rauhallinen tyyli. Toinen puoli olkkarista on taas se räiskyvämpi puoli väreineen ja eri tyyleineen. 



Tumma lehmäntaljamatto sitoo minusta ison maalauksen kivasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Vastapainoharmonia vaaleiden ja kepeiden huonekalujen keskellä.


Meillä on myös uusi olohuoneen pöytä. Käytettynä ostettu, mutta uusi meille. Edellinen oli aivan liian pieni. Pöytä on sellaisesta ihanasta hampurilaisesta sisustusliikkeestä kuin Wäscherei*. Linkistä pääsee kattomaan liikkeen nettikauppaa. Siellä on kaikenlaista kivaa. Vielä tuo pöytä on kuin veistos omassa tyhjyydessään, koska lapsi ;-)

Kuvankäsittelyohjelmalla kokeilin pikku leikkimistä ja enpäs olekaan ennen aatellut, että sitäkin voi käyttää suunnittelussa tukena. Vaikka tykkään kyllä enemmän maalata ilman mitään tietotekniikkaa puhtaasta fiiliksestä ja luovuudesta, mutta tän kanssa oli ihan hauska kokeilla erilaisia variaatioita.

Ehkä johonkin tähän suuntaan voisin sitä viedä, mutta ei ihan noin räikeä, kuin värikäsittelyohjelman valoisuuden lisääminen antaa. Tuo kuva sattuu jo silmiin, mutta luonnonvalossa voisi olla just se mitä mä olen hakemassa.


Kokeilin myös eri värejä, kun oikeen innostuin leikkimään ja ai että, kun mä jotenkin tykästyin tällaseenkin versioon.


Olohuoneen värimääailmaa en kyllä lähde yhden taulun vuoksi muuttamaan. Siinä menis uusiksi tyynyt ja torkkupeitot, mutta tulevaan makuuhuonemuutoksen tuollanen lämmin punertava vois olla omiaan. 

Loppuun vielä toteamus, että jos joku ihmettelee miksi osassa kuvissa tyynyt on rypyssä asettelematta ja osassa hyvin, niin tässä löytyy syyllinen. 



*sis. kaupallisia linkkejä